Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

 


S
airaudet
ja terveydentila

 

Esperanzan koirat elävät kodinomaisessa ympäristössä ja vierailevat säännöllisesti klinikallamme. Emme tuo tarkoituksella sairaita koiria Suomeen. Kuitenkaan koiran kokonaisterveydentilasta ei voi mennä 100% varmuuteen. Koirilla saattaa olla yskää, korva-, silmätulehdusta yms hoitoa vaativaa Suomeen tullessa. Nämä ovat kuitenkin erittäin harvinaisia koiriemme kohdalla, koska ovat viettäneet meillä aikaa, eivätkä siis kotiudu suoraan isoilta koiratarhoilta. Mikäli kuitenkin esim. yskää ilmenee, niin koira tulee tarpeen vaatiessa käyttää eläinlääkärin vastaanotolla. Muistathan aina valita koirallesi rescueystävällisen eläinlääkärin, jotta väärinkäsityksiltä ja ikäviltä tilanteilta vältyttäisiin ja ennen kaikkea, jotta koirasi saa asianmukaista hoitoa!

Koiriltamme otetaan vasta-ainetestit trooppisista sairauksista: Filaria, Ehrlichia, Leishmania, sekä myös Suomessa esiintyvistä Anaplasmasta sekä Borreliasta. Huomioithan, että testit eivät ole 100% varmoja ja osa sairauksista saattaa myös itää pitkiä aikoja. Ole siis aina varautunut adoptiokoiraa hankkiessasi, että jossain vaiheessa koirallasi saattaa ilmetä jokin trooppisista sairauksista, vaikka Espanjassa testitulos on näyttänyt negatiivista. 

 

Lemmikkieläinpassit, lääkityksiä sekä klinikkakäyntejäLemmikkieläinpassit, lääkityksiä sekä klinikkakäyntejä

 

 

Trooppiset sairaudet: 

 

Filaria, eli sydänmato on Välimeren alueella yleinen koirilla esiintyvä hyttysten levittämä loistauti. Ilman hoitoa se on tappava, mutta onneksi se on helposti ennaltaehkäistävä. Suomessa tautia ei juuri esiinny, ainoastaan tuontikoirien yhteydessä. Espanjassa tartuntaa esiintyy alueittain runsaasti. Sydänmato on lähinnä sydämen oikessa kammiossa ja keuhkoaortassa elävä loinen. Sen väli-isäntänä toimivat hytttyset, jotka imiessään verta koirasta siirtävät syljen mukana eläimen iholle loisen toukkia.

Sydänmadon aikuistumisaika on varsin pitkä. Koiran saamasta tartunnasta uuden sukupolven toukkiin kuluva aika on 6-7kk. Kuitenkin jo noin 1,5-4kk kuluttua tartunnasta voidaan aikuisia matoja havaita sydämestä. Aikuinen mato elää jopa 7 vuotta ja täysikasvuinen sydänmato voi olla 30cm pitkä. Jos koirassa on vähän matoja, oireita ei juuri esiinny. Matojen lisääntyessä alkaa koiran yleiskunto kärsiä ja sillä alkaa esiintyä vakavia sydäntaudin oireita. Hoitamattomana näin pitkälle päässyt tauti saattaa päättyä kuolemaan.  

Filariaan liittyy tyypillisesti sydämen oikean puoliskon laajeneminen ja seinämän paksuuntuminen sekä hengitysoireet. Myös maksa voi vaurioitua kroonisen verenkiertohäiriön seurauksena. Sydänmatotartunta voi johtaa myös munuaisvikaan. Osa tartunnoista on oireettomia. 

Filariatartunnan diagnoosi perustuu esitietoihin, kliiniseen tutkimukseen sekä sydänmatotoukkien osoittamiseen verinäytteestä. Filariavasta-aineita voidaan osoittaa seerumiverinäytteestä. 

Filariahoito on suhteellisen pitkä, yksinkertainen, mutta riskitön se ei ole. Hoitomuodosta riippuen koiraan pistetään 2-3 injektiota selkärangan molemmin puolin. Ensimmäisen injektion vastaanotettuaan koira on täydessä liikuntakiellossa parin kuukauden ajan, jonka jälkeen liikuntaa aletaan lisäämään asteittain. Injektiot tappavat aikuisia matoja, jotka saattavat aiheuttaa kohtalokkaan suonitukoksen, mikäli koiralla syke nousee. Injektiohoidon jälkeen koira syö vuoden ajan Cardotek nimistä lääkevalmistetta. Uusinta veritesti voidaan ottaa jo 4kk hoidon aloituksesta, mutta tässä vaiheessa tulos voi edelleen näyttää positiivista, jolloin testi tulisi uusia 6kk kuluttua, jolloin sen pitäsi antaa negatiivinen tulos. 

 

Filariapositiivisen koiran sydämen ultraus sekä injektiohoitoFilariapositiivisen koiran sydämen ultraus sekä injektiohoito

 

Ehrlichia Canis tarvitsee välittäjäksi ruskean koirapunkin, joka on alunperin kotoisin Afrikasta. Tämä punkki levittää sairauksia mm. Ehrlichia Canis -tartuntaa. Ehrlichioosin aiiheuttajia ovat pienet sauvabakteerit, joita tunnetaan useita lajeja. Ehrlichioosin akuutissa vaiheessa vallitsevana oireena on yleensä korkea kuume, joka kestää 2-5 päivää ja myös niveloireita voi esiintyä. Lisäksi tartunnan saanut koira on hyvin väsynyt, ruokahaluton, saattaa oksennella ja ripuloida. Tauti voi muuttua hoitamattomana myös krooniseksi, jolloin anemia on merkittävin oire. Tautia voidaan hoitaa antibiooteilla, sekä injektioin.

 

Leishmania on hietasääsken levittämä, loisen aiheuttama tauti. Leishmaniaasi on loistaudeista kiusallisin. Se on kuitenkin osa arkipäivää Espanjassa. Tautia esiintyy Maapallon kaikilla subtrooppisilla ja trooppisilla alueilla. Espanjassa, Malagan alueella tautia esiintyy jopa 35%:lla koirista. Hietasääski on kaikkien aktiivisin auringonlaskun ja -nousun välisenä aikana. Suurin vaara saada tartunta on siis yönsä ulkona viettävillä koirilla. Kun loista kantava hietasääski alkaa imeä verta koirasta, se samalla tartuttaa koiran. Loinen alkaa vaeltaa koiran kehossa piiloutuen valkosoluihin lisääntyäkseen niissä ja leviten samalla uusiin valkosoluihin heikentäen koiran yleistä vastustuskykyä. Taudin itämisaika vaihtelee muutamasta viikosta useampaan vuoteen. Hoitamattomana tartunta aiheuttaa kroonisen yleisinfektion ja jopa kuoleman. 

Ensimmäiset oireet ovat yleensä muutokset ihossa, aluksi huulissa ja silmien ympäristössä. Karvojen lähteminen silmien ympärillä näyttää kuin  koiralla olisi silmälasit. Vähitellen iho alkaa hilseillä ja paksuuntua ja siihen alkaa muodostua huonosti paranevia haavaumia. Sairauden edetessä ilmestyy erilaisia oireita: koira laihtuu, ajoittaista kuumeilua, imurauhaset laajenevat, ripulia, eriasteista ontumista, käynti on jäykkää ja taudin loppuvaiheessa ilmenee munuaisten vajaatoimintaa. 

 

Miten Leishmaniaa hoidetaan? 

Loista ei pystytä poistamaan koiran kehosta, joten joudutaan tyytymään taudin etenemisen jarruttamiseen ja koiran vastustuskyvyn lisäämiseen. Suositus on hoitaa tautia Glucantime-nimisellä lääkkellä suonensisäisesti tai injektiona ihonalaisesti kahdesta viikosta aina kolmeen kuukauteen saakka. Glucantimea suositellaan annettavaksi yhdistettynä Allopurinoliin annostuksella 30mg/kg kolmen kuukauden ajan, minkä jälkeen Allopurinolia annetaan yksi viikko joka kuukausi koiran loppuelämän ajan. Kaikki tukihoito on myös tärkeää eli hyvä ruokinta ja lisävitamiineja tarpeen vaatiessa. Tällä hetkellä on myös uudempia lääkkeitä leishmaniaan käytössä. 

Varhainen diagnoosi on tarpeen, jotta loisen lisääntymiselle voidaan asettaa mahdollisimman tehokkaat jarrut. Jarruttaminen on tarpeen, koska Leishmaniaasin aiheuttamat vauriot ovat pysyviä eli ei ole parannettavissa lääkityksellä. Lääkitys jarruttaa tai hidastaa taudin kulkua. Tauti voidaan määrittää yksinkertaisella verikokeella. Ongelmana on  se, että tämä testi ei ole täysin luotettava. Proteiinien määrittämisellä verestä (proteinogrammalla) saadaan jo tarkempia tietoja. Paras tapa todeta onko koiralla tautia on luuydinbiopsia. Tämä on kuitenin liian suuri toimenpide, jotta sitä voitaisiin suorittaa rutiininomaisesti esim. Espanjasta Suomeen lähteville vientikoirille. Luuydinbiopsia on kivulias toimenpide, jota ei suositella muuten kuin jos on aihetta epäillä tautia. On myös muistettava, että taudilla on varsin pitkä itämisaika. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos koira saa tartunnan esim. tänään, vasta-aineita ei välttämättä löydy verestä moneen vuoteen. Tauti EI tartu koirasta koiraan, EIKÄ myöskään koirasta ihmiseen. Tauti tarvitsee välitykseen hietasääsken. 

 

 Veritestien ottoaVeritestien ottoa

 

 

Loisten välittämät taudit, joita esiintyy myös Suomessa: 

 

Anaplasmoosin aiheuttaja on Anaplasma phagocytophilum -bakteeri. Anaplasmoosi on puutiaisen levittämä tauti, joka tunnettiin aikaisemmin nimellä koiran granulosytäärinen ehrlichioosi. Aiheuttajabakteeri vaatii eläviä soluja kasvualustakseen ja voi tarttua koiran lisäksi mm. kissaan, hevoseen ja ihmiseen.

Kuume, väsymys ja syömättömyys ovat koiralla yleisimmät tartunnan oireet. Ontuminen, jäykät liikkeet ja liikkumishaluttomuus ovat myös yleisiä oireita. Harvinaisempia oireita ovat runsas juominen ja virtssaaminen, yskä, hengitysvaikeudet, verenvuodot ja hermosto-oireet. 

Oireiden peruteella on käytännössä mahdotonta tehdä taudinmääritystä, joten Anaplasmoosin varmistamiseen tarvitaan eläinlääkärin tekemän kliinisen tutkimuksen lisäksi laboratoriotutkimuksia. Verinäytteistä todetaan yleensä anemia ja verihiutaleiden vähyys. Vasta-aineita on yleensä osoitettavissa seeruminäytteestä jo noin viikon kuluttua tartunnasta. Positiivinen vasta-ainetutkimustulos osoittaa koiran altistuneen taudinaiheuttajalle. Diagnoosin varmistamisen voidaan käyttää molekyylibiologisia analyysimenetelmiä. 

Anaplasmojen esiintymisestä Suomen puutiaisissa on vähemmän tietoa kuin borrelioiden. Suomessa tehdyissä tutkimuksissa on anaplasma-positiivisia näytteitä koirista tullut eniten Ahvenanmaalta ja Suomenlahden rannikon tuntumassa asuvista koirista. Yksittäisiä positiivia tuloksia on löytynyt myös muualta Suomesta. Eläinten kotipaikka ei kuitenkaan kerro koko totuutta, koska monet koirat viettävät kesiään omistajiensa kanssa kaukana kotoa. Anaplasma-vasta-aineia on todettu koirien lisäksi myös hevosten ja kissojen näytteistä. 

Tautia voidaan hoitaa antibiooteilla. Hoito tehoaa yleensä hyvin ja oiret lievittyvät muutamassa vuorokaudessa hoidon aloittamisesta. Anaplasmoosi ei yleensä kroonistu, kuten borrelioosille on tyypillistä. Taudista parantuneet koirat ovat kuitenkin alttiita uudelle tartunnalle. 

 

Borrelioosin eli Lymen taudin aiheuttajana ovat Borrelia burgdorferi sensu lato -ryhmän bakteerit, jotka tartuttavat niitä kantavan puutiaisen pureman välityksellä. Bakteerin siirtyminen puutiaisesta uhriin kestää noin kaksi vuorokautta. 

Taudin itämisaika koiralla voi olla tutkimusten mukaan useita kuukausia, kun ihmisellä se on yleensä muutamia viikkoja. Toisin kuin suurimmalla osalla tartunnan saaneita ihmisiä, koiralla ei pureman ympärillä ole nähtävissä tyypillistä laajenevaa ihottuma-aluetta. Viitteitä tartunnasta on näin ollen koiralla mahdotonta havaita pian pureman jälkeen. 

Koirilla borrelioosin voi liittyä monenlaisia oireita, kuten ontumista, niveltulehdusta, kuumetta, laihtumista, sydän-, munuais-, ta keskushermosto-oireita. Tyypillisimpiä oireita ovat ontuminen ja niveltulehdukset erityisesti etupolvessa ja kintereessä. Ontuminen saattaa olla ajottaista ja se voi vaihdella eri jalkojen välillä. Nivelturvotusta ja -kipua ei välttämättä kuitenkaan todeta. 

Taruntaa voidaan hoitaa antibiooteilla.Yleensä hoito tehoaa hyvin taudin alkuvaiheessa. Hoidosta huolimatta noin 15-25% niveltulehduksesta kärsivistä koirista jää kroonisesti sairaiksi ja niveltulehdus uusii myöhemmin. Harvinainen munuaistautimuoto on yleensä kuolemaan johtava ja sydäntulehduskin usein henkeä uhkaava.